banner for http://www.eurobilltracker.com

torstaina, tammikuuta 26, 2006

Taidetta


Teimpä taidetta!

Tai no ... Ainakin yritin. Virittelin ajankuluksi tuohon kirjahyllyni baarikaappiin siniset jouluvaloni ja ajattelin, että siitä voisi tulla hienon näköinen, kun ne sitten valaisee noita kahta pienoismallia, jotka siellä hyllyllä on. Sininen valo ei vaan toimi punaisten autojen kanssa, olisihan se pitänyt tietää jo ennen hommaan ryhtymistä. Värit ovat eripäässä spektriä, että ei ne voisikaan toimia.

Muuten siitä baarikaapista tuli kyllä komean näköinen ja taidan pitää ne valot siellä ensijouluun asti, ellei sitten tule jotain muuta ideaa tässä välillä. Kyseiset valot antaa todella puhtaan sinisen valon, joten kyllä niillä jotain pitää tehdä sisustusmielessä, jos ei muuta niin baarikaappi valaista.

No kunhan saan joskus tehtyä noiden pienois- mallien sähköistyk- sen, niin sitten otan lisää niistä kuvia. Tarkoitus olisi tehdä niihin normaalit ajovalot ja hälytysvalot. Niistä on tulossa pelastusajoneuvot. Toisesta säiliöauto ja toisesta raivausauto. Oranssinpunainen päivänloistemaalikin on ostettuna jo niitä varten.

Jouni

tiistaina, tammikuuta 24, 2006

Videotykkiä metsästämässä

Päivällä selailin Hifi-lehtiä ja nettiä etsiäkseni sopivaa videotykkiä ja kangasta, mutta täytyy myöntää, että on ne aika hinnoissaan. Se että menisin kauppaan ja ostaisin halvimman mahdollisen tykin, ei oikein sovi tapoihini. Ei siksi, että pitäisi prameilla kalliilla laitteilla, vaan siksi, että se halvin ei yleensä ole kovin hääppönen ominaisuuksiltaan ja sitten alkaisi kuitenkin harmittamaan vähänajan päästä, kun siinäkin piti säästää, vaikka koko satsaus olisi kuitenkin kohdintunut minuun itseeni. Joku viisashan sanoi, että silloin ei mene rahat hukkaan, kun satsaa itseensä. ... ehkä niin.


Se kangas on sitten ihan oma lukunsa. Ostaakko kiinteä kangas, vai katosta alas rullautuva. Jos rullautuva, niin käsin vedettävä, vai sähköllä laskeutuva. Jotenkin tuo perinteinen 28" 4:3 TV vaan näyttää niin pieneltä ja hassulta tuolla.

Toisaalta sellainen kiinteä "taulu" kangas ei oikein sovi tuohon, kun tuolla takana on ikkuna ja se pitäisi sitten aina välillä saada pois siitä, joten rullakangas on varmaankin oikea vaihtoehto. Ellei sitten nikkaroi niin, että taulun uläpäässä oleva kiinnitys on kääntyvä ja taulun voi kääntää ylös kattoa vasten ja kiinnittää jollain linkulla sen yläasentoon. Linkun pettämisen näkee sitten siitä, että päässäni on tennispallon kokoinen kuhmu ja paita veritahroissa. Huoneen leveys on kuitenkin 4 metriä ja pituuttakin on 5 metriä, joten ajattelin, että kuvalla voisi olla leveyttä tarvittaessa vaikkapa jotain 2.5metriä, niin katseluetäisyyden suhde olisi siihen aika paikallaan. Sen kokoinen kuva vaan vaati jo tykiltä jonkinverran valovoimaa, joten tarkkaan pitää tätä asiaa vielä harkita, ennenkuin menen ostamaan, että on sitten oikeanlaiset ostokset.

Joululahjaksi ostin itelle jo tuon äänentoistopuolen, joka on osoittautunut ihan hyväksi kokonaisuudeksi, kun olen muutamia elokuvia tuossa katsellut. Viritinvahvistin on Sony ja ämyrit on Audio Pro Basiq sarjaa. Ihan sellaista perus mallia siis, mutta minulle tässävaiheessa ihan riittävät. Tuon Sonyn hassuista liitännöistä jo kirjoittelinkin kommenttina jokinaika sitten mediaopettajan päiväkirjoja blogissa ja se arikkeli löytyy täältä.

Jouni

Inspiraatiota hakemassa

Onko kukaan nähnyt inspiraatiotani? Se on nyt kadoksissa!


Tuo makuuhuoneeni TV:kin odottaa, että kasaisin sille TV-pöydän, joka on ollut tuolla eteisessä paketissa jo toista viikkoa. Inspiraationi kanssa on aina kiva tehdä kaikenlaista, mutta kun se on nyt hukassa ja yksin ei jaksa. Yleensä se tulee aina kavereiden mukana, sillä heti jos joku tulee kyläilemään, niin selvästi inspiraationikin on läsnä ja kaikkea kivaa tulee tehtyä. Nyt tekemiset rajoittuu suunnilleen kaikkein välttämättömimpiin, kuten ruoan laitto, tiskaus ja blogiin kirjoitus.

Olisi muutama projekti, joita voisin tehdä, jos vain saisin inspiraationi paikalle. Tuon TV-pöydän lisäksi on vaiheessa parin radiovastaanottimen rakentaminen, erään historiikin oikoluku ja parin web-sivun suunnittelu ja toteutus. Myöskin pienoismallien sähköistäminen on projektilistalla, mutta sen prioriteetti on tällähetkellä hyvin alhainen, joten siitä en stressaannu. Huomenna on taas keskiviikko ja olen ottanut tavaksi, että silloin siivoan. Enemmän tai vähemmän. Jos inspiraatio ei siis huomiseksi palaa, voi olla edessä se vähemmän, tai jopa "väliviikko".

Muuten tänäään oli ihan "normi päivä".

Jouni

maanantaina, tammikuuta 23, 2006

Kuvablogi

Löysimpä mukavan ja riittävän helppokäyttöisen softan puhelimeen, jolla saa tehtyä kuvablogia, joten nyt sellainenkin on sitten. Sinne ajattelin pistää kuvia niin eteen sattuneista kommelluksista, kuin muistakin tapauksista, joita eteen tulee. Oikopolku löytyy tuosta oikean reunan oikopolkulistalta.

Jouni

sunnuntaina, tammikuuta 22, 2006

Jouni vs. Passat 2-0

Se teki sen taas!

Olin illalla lähdössä liikenteeseen ja pakkasta 26astetta. Laitoin polttoainelämmittimen hetkeksi päälle ja alle 10 minuutin menin autolle ja aloin käynnistämään. Moottori oli vielä hieman viileä ja starttaus hieman tahmeaa. Jonkinverran hörähteli, mutta sitten loppu sähköt. Eipä auttanut muu, kuin nykäistä roikka autoon sisälle ja lataus käyntiin. Annoin lämmittimen höheltää vielä vartinverran samalla ladaten akkua ja sitten lähti käyntiin "kuin palmun alta".

Se on nyt ainakin varmaa, että alkavalla viikolla pitää mennä akkukauppaan ja hakea uusi patteri autoon. Saattaa olla, että akku on auton alkuperäinen, eli palvellut toukokuusta 2000 asti, jona alikana autoon on tullut melkein 340000km ajoa. Hyvin on siis palvellut ja ansaitsee päästä jo eläkkeelle!

Vielä olisi vajaa 8 tuntia päivystystä jäljellä, sitten pääsee siitäkin "nakista" eroon muutamaksi viikoksi. Jokseenkin on väsy olo, kun ei ole kohta viikkoon tullut nukuttua hyvin. No onneksi on iltavuoroa (13-21) alkava viikko, niin saa nukkua aamut ja tasoitella univelkoja.

Jouni

Kummituslamppu

Meillä on täällä kummituslamppu!

Se on tuossa saunan eteisessä. Kun sen sammuttaa, se jää salamyhkäisesti himmeästi hohkamaan ja puolenminuutin välein se välähtää. Ei kovin kirkkaasti, mutta ihan selkeästi välähtää.

Kun huomasin ilmiön joskus vuosi puolitoista sitten, niin se ihmetytti kovin. "Mikä voi moisen ilmioön aiheuttaa?" Aloin tutkimaan asiaa tarkemmin ja ensimmäisenä tietysti kiersin sen energiaa säästävän polttimon pois. Jännite mittaus lampun pohjalle ja siellähän on kuormittamattomana ihan mukavat n.100volttia digitaalisen yleismittarin mukaan. Seuraavaksi kaivoin esiin erikoislaatuisen jatkojohtoni, joka sekään ei läpäisisi sähköteurastuskeskuksen tarkastusta. (Edellinen kötöstyksenihän oli se auton akun poppakonstilatausmylheeberi, josta kerroin viimeyönä) Siinä on pistotulpan tilalla lampun kanta, eli sillä saa otettua sähköä normaalista E26-tyyppisestä lampusta. Nyt sain sitten tehtyä mittaukset ja kytkennät ihan lattiatasolla, eikä tarvinnut kurotella kattoon. Jatkojohton yhteen reikäpariin laitoin sen yleismittarin ja toiseen sitten 25W hehkupolttimolla olevan lampun. Nyt sitten uusi jännitemittaus. ... 0.6volttia. no ei oo paljoa. Sitten vähän matematiikkaa...

Kuormana olleen polttimon vastus R = U/I Teho taas P = U * I

Mitäs nyt sitten tiedetään... Teho on 25W jännitteellä 230V eli

25 = 230 * I -> I = 25/230 = n 0.11A
Tästä sitten jatketaan sujuvasti polttimon vastusarvon laskentaan.
R = U/I = 230/0.11 = 2116 ohmia (jaoin sillä tarkalla arvolla)

Nyt siis jännitettä oli 0.6volttia, joten virta oli I = U / R = 0.6 / 2116 = 0.000284 A eli noin 0.3mA

Entäs teho. P = U * I eli 0.6 * 0.000284 = 0.00017 W eli noin 0.17mW

Eli kun katkasijasta on laitettu valot pois päältä, niin sähköjohtojen "ylikuuluminen" on niin voimakasta, että 25W/230V hehkulampulle menee 0.17mW teho. Kaikkea sitä tapahtuukin tämmöisessä 60 luvulla rakennetussa talossa...

Energiaa säästävä polttimo, jota siinä pidetään on eräänlainen loisteputki, kuten varmaan kaikki tietääkin. Se on vaan senverran hassu laitos, että siinä on jonkinverran ohjauselektroniikkaa siinä polttimossa. Kun nyt tuon lampun "tyhjäkäyntijännite" on siellä 100voltin tietämissä, niin tuossa polttimossa oleva sytyttimen kondensaattori lähtee hiljalleen varautumaan ja saavutettuaan tarvittavan jännitteen elektroniikka herää henkiin ja suorittaa sytytyksen "liipaisun" Jännite on kuitenkin tuossa vaiheessa niin matala vielä, että välähdyksessä ei ole tehoa ja siksi se on hyvin himmeä. Polttimoon tulee kuitenkin kokoajan tehoa, joskin hyvin laimeasti, joten se ei pääse sammumaan koskaan, vaan se loisstaa hyvin himmeästi aina ja tuo sytyttimen välähtäminen sillointällöin pitää huolen, että jos se vahingossa sammuukin, niin se syttyy kyllä uudelleen.

En ole saanut samaa ilmiötä toimimaan talon muissa valaisimissa, tuo saunan eteinen on ainoa paikka. Johtunee siitä, että katkaisijalta tuleva johto lampulle on hyvin pitkä ja samassa johdossa (3 johtiminen) kulkee kiinteä vaihe sinne katkaisijalle päin.

Mutta nyt taidan aloittaa taas pätkänukkumisen, koska pitää parin tunnin välein herätä katsomaan, että internet on pystyssä. On nimittäin varallaolo päällä tämän viikonlopun ja pitää valvoa, että Elisan internet verkot on pystyssä. Joo minua saatte syyttää, jos niitä ei korjata ajoissa tänä viikonloppuna vikojen ilmaannuttua. :)

Jouni

lauantaina, tammikuuta 21, 2006

Jouni vs. Passat 1-0

Yrittipä autoni anoa muuten eilen talvilomaa, mutta en myöntänyt.

Kävin siinä ennen kuutta iltapäivällä laittamassa sen polttoainelämmittimen päälle. Siis sellainen vehje, joka on periaatteessa öljypoltin pienoiskoossa. Polttimessa kiertää sitten moottorin jäähdytysjärjestelmän vesi ja kun veden lämpötila on saavuttanut 30 astetta niin kytkeytyy lämmityslaitteen puhallin päälle ja puhaltaa hytin puolelle lämmintä ilmaa. Kaikenkaikkiaan siis fiksu kokonaisuus ja varsin tarpeellinenkin minunlaiselle, jolla ei ole käytettävissä perinteistä "sähkötolppaa" ja lokilämmitintä. Eipä silti, tuo on varsin tehokas laite. 25asteen pakkasessa se saa sen veden sinne 30asteen rajalle alle vartissa, kun sähkölämmityksellä ei niihin lämpöihin sillä pakkasella edes päästä. Ymmärtäähän sen. tuli on tulikuumaa. :)

No mutta taas lähdettiin sivuraiteille, eli palaan lähtöruutuun.

Kävin siinä ennen kuutta iltapäivällä laittamassa sen polttoainelämmittimen päälle. Sitten menin takaisin sisään ja aloin pakkaamaan tavaroita, jotka olisi lähdössä mukaan ja suoritin muutenkin asunnon siistimistä, että on sitten mukavampi palata, kun ei ole kaikki paikat rempallaan.

Joskus puolen seitsemän aikaan sitten menin tavaroineni autollepäin ja ihastelin jo kauempaa puoliksi sulanutta tuulilasia ja sivuikkunoita. Kun pääsin lähemmäksi, ihmettelin, että mikäs sen lämmittimen nyt on sammuttanut? Ei se nyt tämmöisellä pakkasella reilussa puolessa tunnissa ole saavuttanut ylärajaa, eli 90astetta. No tavarat autoon ja autoa käynnistämään. Vooouvooouvoou nak nak nak nak nak nak nak

Selvä! Lähes kaikki vapaat elektronit oli siirtyneet miinusnavasta plusnapaan. Kuten kerroin se lämmitin tekee kaikkea kivaa, kuten polttaa öljypoltinta, kierrättää vettä, pumppaa dieseliä tankista polttimeen ja vielä pyöritetään lämmityslaitteen puhallinta. No milläs se kaikki muulla tapahtuu, kuin sähköllä ja se kaikki sähkä on tietenkin siinä samassa akussa, millä kiireessä pitäisi starttiakin pyörittää. Ainoa mahdollinen seuraus tästä on, että Vi...us-käyrän derivaatta oli jonkinaikaa ja jonkin verran positiivinen!

Mutta Radioamatööri ja elektroniikkaharrastaja ei voi antaa periksi, jos kyse on sähköongelmista! Ei sitten millään! Mietin läpi muutamia mahdollisia skenarioita, joista ensimmäisen hylkäsin alkuunsa. Se oli ollut se, että menen takaisin sisälle tavaroineni ja olen, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Se ei tullut kysymykseen. Pakkasta oli 25asteetta ja akku tyhjä. Seuraava vaihe olisi ollut se, että akku jäätyy piloille. Tästä seurasikin loogisesti se, että akkuun pitää saada jälleen voimaa.

Kuten jo kerroin, ei käytettävissäni ole sähkötolppaa, joten tästä seurasi jälleen looginen vaihtoehto: "Sähkö on kannettava autoon" Sitten aloin miettimään, että mitenkäs sen saa kannettua, jolloin sain lopullisen ja toteuttamani skenarion päähäni.

Menin sisälle ja sammutin uskollisen palvelimeni, jota en koskaan sammuta. Senjälkeen otin sen edestä UPS:n ja lattialla olleen 40A virtalähteen mukaan ja takaisin autoon. Autossa sitte sovittelin systeemin niin, että kun laitan UPS:n päälle se pöristää 230V sähköä ja sen sitten ajan muhentimen läpi 13.8V tasasähköksi, jonka sopivasti löytämälläni johdolla ujutan auton tupakansytkäriliitännästä akun suuntaan. Siinä olisi saattanut sähköteurastuskeskus olla eri mieltä kytkennöistä, mutta hätä ei lue lakia! Sitten vaan UPS:sta virta päälle ... PERHANA sehän toimii! Akkuun alkoi soljua noin 10A verran sähköä, joten tunsin olevani voittaja. Tässä operaatiossa oli kulunut senverran aikaa, että noin parikymmentä minuuttia akkua ladattua laitoin tuon polttoainelämmittimen päälle ja annoin sen hurista noin 5 minuuttia. Sitten vaan avaimesta pyöräytys ja Dieseli Passatti [1] oli käynnissä!!!

Eli loppu hyvin kaikki hyvin! Nyt vaan jännittää, että mitenköhän sen auton saa käymään täällä Orimattilassa, kun taas lähtö takaisin kämpälle päin koittaa. No se on sunnuntain murheita. Täältä omakotitalosta saa sentään roikalla sähköä tuonne autolle, niin ei tarvii UPS:n kanssa pelleillä, jos latailla tarvii.

Jouni

[1] VW Passat Variant 1.9TDI Automaatti

Nettitonkijan onni

Löysin muuten uuden harrasteen! (tai no uuden ja uuden)
Eksyin joskus kuukausi-pari sitten eräälle Vantaalaisen porukan [1] sivustolle, jotka tekevät lyhytelokuvia. Kaikki vielä sivuilta ladattavissa, joten imu päälle ja kerrankin työnantajan tarjoamasta 8M/1M ADSL-narusta oli hyötyä koko voimallaan. Siinä menikin sitten yksi yö, kun niitä katselin. Muutamat jopa pariinkin kertaan. Sitten voitti uni. Seuraavana päivänä muistin kuitenkin yölliset löydökseni ja pirteämmällä aivokapasiteetilla sain loistavan ajatuksen: "Tuskimpa nuo suomen ainoat alallaan ovat". Ja ei kun hakukojeet ja muut laulamaan.

Totesin, että Rovaniemellä osataan tehdä myös [2,3] hyviä elokuvia, itseasiassa omasta mielestäni ovat jopa parempia kuin nuo Vantaalaisten, jotka nekin on jo erittäin hyviä.
Ja tämähän on siis vain minun mielipide! Samalla huomasin, että heidän elokuviaan voi tilata DVD:llä, joten miettimättä edes viittä minuuttia oli tilauskuponki netissä täytetty uudemman elokuvan osalta. Vanhempaa elokuvaa ei voinut enää tilata, koska se on loppuunmyyty ja uutta painosta eivät uskalla painaa, koska minimi on 100kpl ja menekki ei ole varmaa. Onneksi huomasin viikkositten, että tuo Toinen tie elokuva on ladattavissa pixoff:sta ja sen teinkin.
Voisi luulla, että nyt kun olen sen nähnyt, niin se siitä, mutta ei. Entistä varmemmin tilaan sen, jos vain painaavat uuden sarjan sitä vielä, koska hyvää tuotantoa pitää tukea, jotta saa lisää hyvää tulevaisuudessa.

Jatkoin jälleen tonkimista ja huomasin, että Rovaniemellä on jopa ihan tähän asiaan vihkiytynyt opinahjo, tai kuten he itse itseään nimittävät Mediatakomo ja heiltäkin on tullut hyviä, jopa erinomaisia tuotoksia. [4]

Jossain vaiheessa huomasin, että näille "kotitekoisille" ... ääh halveksuva ilmaisu. Näille amatööri-elokuville (No jotenkin tuokin tuntuu vielä vähättelevältä nimeltä) on ihan oma sivustonsa [5] täällä äärettömässä internetissä. Täytyypä sanoa, että harmittaa oikein, että en ole aikaisemmin tullut edes ajatelleeksi, että näin hyviä tuotoksia tehtäisiin, tai että niitä löytyisi netistä noinkin hyvin keskitetysti. Tuolla kyseisellä sivulla on nimittäin sellaisia lyhytelokuvia, jotka ei todellakaan häpeä TV:ssä näytettäville ammattilaistuotoksille! Siis ainakaan käsikirjoituksen/ohjauksen jne puoleen. Tekniikka toki on rajoittava tekijä yleensä harrastepohjalta tehdyissä elokuvissa, se on ihan ymmärrettävää, joskin ikävää. Olisi nimittäin enemmän kuin mahtavaa, jos joidenkin elokuvien tekovaiheessa olisi ollut tuotantoväellä käytettävissä muutakin kuin vanhemmilta lainattu videokamera. Potentiaalia ja taitoa hyviin elokuviin on siis olemassa, mutta miksi ihmeessä se pysyy sitkeästi siellä harrastepiireissä? TV:stä ei noita elokuvia tulla juurikaan näkemään. Vai onko parempi juuri niin, että taitajat eivät menekkään "suureen tuotantoon" mukaan, vaan pysyvät harrastepohjalla, jolloin saadaan näistä teoksista nauttia jatkossakin. Monessa muussa asiassahan se on nähty, että kun siirrytään harrastepuolelta ammattipuolelle, niin kaikki menee päin ... no tiedätte kyllä mitä.

Kun näitä on tässä nyt tutkinut muutamia viikkoja, niin on alkanut itselläkin tulla sellainen tuntu, että voisi palata takaisin näyttelemisen pariin harrastepohjalta, kun siitä tulee jo 10 vuotta, kun viimeksi olen esiintynyt. Se tapahtui muuten kesällä -96 elokuvassa Vaiennut kylä, [6] jonka ohjasi Kari Väänänen. Erittäin hauska ja leppoisa kaveri! Tuli jutusteltua jonkinverran, kun ei sääherra ollut aina sitä mieltä, että saisi kuvata. :)

Ai miksikö kaikenkaikkiaan tuohon elokuvaan jouduin? Siihen on syynä ihan vain ja ainoastaan oma uteliaisuuteni! Ei mikään muu! Kaverin äidin siskon mies (melkeen siis sukua Hih!) oli koekuvausten kautta päässyt siihen kioskin pitäjän rooliin ja kaverin kanssa siis tottakai piti mennä katsomaan, että mitäs ne siellä puuhaa. Autolla ensin jonkinmatkan päähän ja sitten varovaisesti hiippailtiin paikanpäälle. Siellä oli tauko menossa (Jälleen pienen tihkusateen vuoksi ... noin puolitoista tuntia) joten jutusteltiin siellä muiden kanssa niitänäitä pihamaalla. Apulaisohjaaja sitten tuli kysymään meiltä, että lähteekös pojat avustajiksi? Tarvitaan humalikkaita latotansseihin. Saatte juoda tuotannon piikkiin kaljaa kuvauksissa. No mitäs luulette? Suostuttiinko? Se kiero täti jätti vaan mainitsematta, että se kalja onkin YKKÖSTÄ! No ei auttanut. Oli jo kotoa haettu sopiva vaatetus ja fiilinki, niin sinne vaan juomaan ykkösolutta elokuvaan. No jotainhan siihen piti keksiä kierouttani omaakin, niin nyt sitten kyseisessä elokuvassa avaan olutpullon hampailla käyttämättä stunttia! :)

Se muuten oli todella mielenkiintoinen pariviikkoinen, kun pääsi seuraamaan miten niitä elokuvia tehdään ja miten sairaan hidasta se homma välillä on. Minulla ei itseasiassa ollut sen pariviikkoisen jälkeen minkäänlaista aavistusta edxes siitä, että millainen se elokuva juonellisesti on, niin sekaisessa järjestyksessä niitä kohtauksia kuvattiin. No palkkio tästä oli loppupelissä se, että päästiin kyseisen elokuvan maailnman ensi-iltaan Mäntsälän elokuvateatteriin, kun Orimattilan teatteri oli tuolloin poissa toiminnasta. Nythän sekin taas toimii, kiitos teatteriystävien seuran. Oli muuten elämäni hassuin elokuvakokemus! Ei jäänyt juonesta mitään mieleen, kun koko elokuvan vaan mietin ja muistelin millaista minkäkin kohtauksen kuvauksessa oli ja mitä kaikkea on muuteltu ja poisteltu leikkausvaiheessa ja miten tuohonkin on saatu hienot ääniefektit ja miten ja miten ja miten...

Kaikkein hassuin tunne tuli siinäkohdassa, kun huomasin, että palava talo ja sen pihamaa on todellisuudessa noin 15km päässä toisistaan. Siis kun kuvattiin rannasta taloonpäin oltiin 15km päässä kuvauspaikasta, jossa kuvattiin talolta rantaanpäin. Hassua!!! Illuusio kuitenkin toimii täydellisesti!

Hmm. Nyt tuli taas todettua, että kirjoitusripulini on vakava. Piti vain kirjoittaa muutama rivi uudesta harrasteesta, netistä löytyvistä elokuvista ja nyt olen vuodattanut suunnilleen koko elämäkertani tähän. Mutta väliäkös sen, hauskaahan tämä on.

Pitänee parannella kirjoitusripulia jokukerta vaikkapa tekemällä käsikirjoitus omasta lyhytelokuvasta. Ei sen väliä, vaikka sitä (tai jopa niitä) ei tulisi koskaan kuvattuakaan, hauskahan niitä on lukeakkin. :)

Jouni


[1] Isänmaan ainoa toivo
[2] Toinen tie
[3] Jonna
[4] Rovala-opiston tuotoksia vetäjänä Eero Leppänen
[5] Pixoff
[6] Vaiennut kylä

------------------------

Jatkampa vielä...

Maltoin olla vartin, jos sitäkään irti näppäimistöstä! Hienoa!

Niin sitä piti vaan tulla kertomaan, että noita Rovaniemen väen elokuvia katsoessani ihailin niiden taustamusiikkeja, varsinkin elokuvassa Toinen tie olevia suomalaisia kappaleita. Aikani kaiveltuani taas internettiä löysin vastaavan paikan [1] musiikin osalta, kuin tuo pixoff on elokuvien osalta. Sen paikan nimi on Mikseri.
Sieltä löysin sitten noita kauniita ballaadeja[2,3], joita kyseisessä elokuvassa soi.

Jouni

[1] Mikseri
[2] T-Ace
[3] Enkeli

Alkuhuumaa

Tuli sitten tämäkin päivä nähtyä, että alan nettipäiväkirjaa rakentelemaan...

No, erästä suomalaista mahtavaa elokuvateosta lainaten totean vaan, että:
"Ei se väärin oo, oikein väärin ei ollenkaan!"

No mutta mikä/kuka minä sitten olen?

Olen Jounin sivupersoona Jontte Jokeltaja. Älä kysy, mistä tuo nimi on tullut. Se vaan ilmaantui jostain joskus ala-aste, tai ylä-aste aikoina. Keksinköhän minä sen itse, vai sanoiko minua joku sillä nimellä, ei voi muistaa. Onko sillä itseasiassa edes mitään väliä?

Internetissä esiinnyn paljolti sillänimellä, mutta todellisessa elämässä taas oikealla nimelläni. Jotenkin se vaan on sellainen sopiva "peitenimi" tai "lempinimi" moneen internetin spämmijakelulistakeräilykuponkiin. Samoin sähköpostiosoite jokeltaja@hotmail.com Sinne saa lähettää niin paljon spämmiä kuin haluaa, ei kiinnosta ja en lue sitä koskaan, siis en koskan! Jos on asiaa, niin sinne sitä ei ainakaan kannata lähettää. Siihen soveltuu paremmin sitten henkilökohtainen "käyttöosoitteeni" jouni.stahl@kolumbus.fi jonne saa myös laittaa spämmiä, filtterit kyllä takoo niitä läjään ennenkuin ne pääsee perille. Asiapostin pitäisi kyllä selvitä filtterien karun kidan ohi.

Jouni